lauantai 23. huhtikuuta 2011

AC24 kuntosarja 2010, kisarapska

Saavuttiin torstai-iltana kisapaikalle Jerishotellille, pieni jännitys päällä siitä, mitä on unohdettu ja mitä tehty liikaa. Pyörien vienti sujui hyvin ja koitettiin vainuta muista kisailijoista ennakkotunnelmia. Iltahommat meinasi vähän venyä ja pientä arpomista ja hermoilua koettiin ennen kuin uni koitti.

Aamulla kuudelta kartan hakuun ja suoraan aamupalalle. Ai vitsi, reittikirjan kuvaukset alkaa kihelmöidä masussa. "No, kai me sitten vaan piirretään tähän reitti. Esim. tästä näin ja tästä." Kokeneilta saatu kontaktointivinkki oli tarkkaan huomioitu ja kyllä sitä lopussa vielä kiiteltäisiin.

Prologi. Saa hajaantua. Kyllä jännittää, yksin pitää päättää onko oikealla rastilla vai ei. Varman päälle mentiin pikkuisen pitkän kautta mutta eipä tuu heti pummia. Ekalla omalla rastilla kuultua: "ei oo totta reidet kramppaa". Omassa mielessä pyörii: "huh onneks vielä ite kuivilla". Jalat tosin kastui heti alkuunsa.

Vaihto: liivit päälle ja kanoottiin. Muutama vaihtoehto vielä jäljellä: "mistä oikeestaan tietää, mikä kanootti on hyvä?" Luottavaisin mielin kuitenkin lähdettiin matkaan, sillä arvio oli että keskimääräistä enemmän oli tiimillä harjoiteltu melontaa. Tarkoittaa useampaa läpilaskettua koskea.

Melonta. Lisäpenkki tuntuu toimivan hyvin! (Penkki á la Tiina: olutkori, styroksipäällys ja korkit pohjissa liukuesteinä kanootin pohjaa vasten.) Alkumatkasta heti loistava havainto: "Katoppa nuo menee tuollain virtaa hyväksi käyttäen." Kopioidaan homma parhaamme mukaan ja tuntuu siltä, että sujuu joutuisammin.

Alkumatkan koskissa ohitettiin yksi kumolleen kanoottinsa saanut naisjoukkue. Taisi olla kilpasarjalaisia. Koitetaan huolehtia, ettei itseluottamus karkaa, ja että koskissa oikea pysyy oikeana ja vasen oikeana. "Eiii, vasemmalle!"

Melonnan aikana lipluteltiin silti sen verran, että huomioitiin aika lailla kaikki tunturit. Eka päivän selkeässä kelissä ne näkyivät mahtavana vesistöä reunustavana jonona. Torassiepin jälkeen tulee kilpasarjan naisjoukkue vastaan meidän menosuunnasta. Tais olla pummi! Meillä matka jatkuu kohti Luontokeskus Kielaa ja pyöriä. Reitti on onneks aika selkeä.

Varusteitten vaihto. Kaikki hyvin, täytetään reput. Muut vaihtaa kovasti varusteita, meillä on samat (märät) kengät, laji ko laji.

Pyörän päälle. Tuntuu mukavalta saada eri lihakset käyttöön. Vähän tunnustellaan, miltä matkanteko tuntuu, ja törmätään pysähtyneeseen miesjoukkueeseen. Ovat samassa sarjassa kuin me, mutta päädytään auttamaan. Ketjun jatkopalaa vastaan pojat lupaa meille ilmaisen osallistumisen ens vuonna, jos tämä koituu meille kohtaloksi ennen kisan loppua. Oloksen juoksupätkälle päästään aika hyvin ja hyvissä voimin, toki pikku pummi tulee, pannaan se vielä jännityksen piikkiin.

Rastit löytyy hyvin, ja Olokselle noustessa on vielä monta joukkuetta samoilla huudeilla. Saadaan otettua ryhmäpotrettikin mahtavien maisemien äärellä! Sitten vain rinnettä alas, ohitetaan miesjoukkue ja rastin jälkeen tehdään paha pummi. Arviolta noin puoli tuntia tuli takkiin, ja lisäksi Tarun takki sekä reittikirja hukataan matkalle. Luullaan, että nähtiin kanahaukka.

Takas pyörille. Tästä lähtee päivän loppumatka, noin 30km pyöräilyä. Reitti on aika selkeä, muttei mikään helppo. Ennen viimeisiä mäkiä (kello on jo 22) tarvii napata suolatabletti ja pitää muutama ekstratauko. Lopun nousu on tosi tiukka, tätä ei kyllä oo kukaan voinut polkea ylös! Jalat tärisee jo sen verran, että laskukin jännittää tavallista enemmän, ja taukopaikalle lasketellaan reilusti jarrutellen. Ei osattu odottaa, että oli hävitty vielä muutamalle joukkueelle loppumatkalla - olivat nimittäin älynneet oikaista kapeasta kohdasta koskenniskalta pyörien kanssa. Meidän tiimin kesken on hiljaista ja ärsyttää ettei edes mielessä käynyt moinen.

Taukopaikalla ennen ruokaa on vielä quest, köysitehtävä. Parhaissa voimissa meistä on Tiina, joka selvittää reitin rauhallisen ketterästi (semmoinenkin on mahdollista). Toimitsijat tsemppaa meitä: "yks parhaista köysitehtävän suorituksista!" Sitten saunaan ja syömään. Taru sai eniten irti itsestään, ja joutuu "ruokatarkkailuun": lihalientä, hunajaa, suolateetä... koko tiimillä syöminen on aika lailla pakkonielemistä. Huoltoryhmä on meillä kyllä kisan paras, teltta ja makuupussit on valmiina joten hetki ehditään onneksi nukkuakin.

Startti 2, kello 5:15. Myöhästytään lähdöstä, meni taas säätämiseksi. Harmittavasti alkumatkasta Taru toteaa, ettei selvästikään ole hyvä päivä, ja suuntaa Jerishotellille. Tiinan kanssa nopea tsekki, että kaikki varusteet mahtuu meidän reppuihin, ja päätetään jatkaa.

Eka rasti. Näyttää vaikeakulkuiselta, päätetään jättää pyörät vähän matkan päähän. Huono reittivalinta taas, muut on menneet ihan selkeää reittiä joka on taas jäänyt meiltä huomaamatta. Tunti takkiin ja ihmetellään, kun missään ei näy ketään. Ennen Pallasta on vielä tiukka nousu M:llä alkavan pikkutunturin päälle. Menee kävelyksi, reidet on jo aika tiukilla. Pallashotellille noustessa intoudutaan huutamaan tsempit vastaantuleville kilpasarjan joukkueille. "Menipä kauan pyöräosuudella", sisäinen kello sanoo 2h mutta niin vain kello on jo yhdeksän.

Fleece, core ja puukko on mukana ja päästään trekkikierrokselle. Kuntosarjalla tämä on ennakolta noin puolimaraton. Ihmettelyksi menee: tästäkö mennään? vai tästä? Voisko kuvitella että tästä menee polku? Miten onkin näin vaikeaa. Tehdään melkoinen pummi "Laukupalhoon", ja amppari pistää reiteen. Tästä näyttäis menevän kelkkareitti tai sen tapainen. Mielessä käy monenlaista. "Jätetäänkö tämä rasti välistä, vai koko homma?"

Kello käy ja tuntuu ettei aika riitä maaliin asti. Mutta ihme ja kumma, lopulta tunturit lähenee. Pitää vielä ylittää pitkospuut, joilla kilpasarjan naiset oli kuulemma nähneet ihan kangastuksia. Nyt päästään nousuun. Sumua on harmittavan paljon, eikä pysytä reitillä täälläkään. Tiinalla energiaa on enemmän ja juoksujärjestys on sen mukainen: "mää meen edeltä vähän tähystään!" Taivaskeron huipulle päästään ja nähdään hämmentävän hieno kurumaisema sumun hälvetessä. Kannatti tulla. Usko hiipii taas ja voimatkin tuntuu riittävän. Pannaan jo juoksuksi eikä rastien kanssa ole enää vaikeuksia. Noin kahdeksan tunnin reissun jälkeen enää Pallas alas ja sitten alamäkiosuus: Kymppi pyöräilyä! Vain yhdet pyörät on vaihtopaikalla jäljellä meidän kulkupelien lisäksi.

NNNyt kunnon vauhdit! Lopussa jotenkin ihmeen kautta tulee vielä pikku arpominen ja ylimääräinen rastileimaus. Ei haittaa, hotelli näkyy! Pihaan tullessa saadaan huoltajilta skumppasuihku. Mahtavaa, selvittiin reitistä, uskomatonta! Olo ei oo ikinä ollut väsyneempi, mutta eipä mielikään juuri parempi. Kaikki oli sen arvoista.


Maaliin päästiin siis kisan ulkopuolella, joten hampaankoloon jäi. Uusia kokemuksia odotellessa, AC24 2010 -kisan muistelemiseen ei kyllästy. Kisan kulkua on tullut mietittyä monta monta kertaa, ja parannusehdotuksia tulevaan listattu, yritetään muistaa että maastokartassa on sekä kesä- että talvireitit, ja jälkimmäiset on kesällä hitaita. Mitäpä tästä voi muuta sanoa. Taidettiin aloittaa seikkailuharrastus Suomen parhaista maastoista ja parhaassa mahdollisessa kisassa. Kiitos!

1 kommentti:

  1. Parempi myöhemmin kuin ei lain. Raportti vihdoin julkaistu ennen seuraavaa kisahaastetta!

    VastaaPoista